Kesäreissu - Roadtrip to Saariselkä

Miksi ei ole muka ollut aikaa siirtää tätä tänne. -.- Olen aina keksinyt muuta, mutta ei enää!
(Seuraava teksti on suurimmaksi osaksi kopioitu käsinkirjoitetusta "matkapäiväkirjasta")

Matkan 'lopullinen' suunnittelu tehtiin 5.7. Kaksi viikkoa ennen reissua, jonka piti alunperin tapahtua 15. päivä alkaen, mutta matkaseuran työt siirsivätkin sitä viikolla.

Oma reissuni alkoi jo 19.7, kun pakkasin iskältä lainatun rinkan ja läksin Orimattilan kautta S:lle, josta seuraavana aamuna olisi lähtö. Kävin vielä kirjastosta lainaamassa muutaman kirjan matkanvarrella olevista nähtävyyksistä. 



Käytiin myös ostamassa eväät, ettei sitten ihan heti tarvitsisi kauppaa etsiä. Illalla mentiin suht ajoissa nukkumaan, jotta sitten aamulla jaksaisi herätä.

Matkamaskotti ja avoin tie odottaa!

20.7. Lauantai
Lähtö aamulla kello seitsemän, eikä unohtunut kuin S:n lenkkarit - ei tunturiin voi kiivetä sandaalit jalassa. Noin kaksi kilometriä Orimattilasta käännyttiin hakemaan, mutta siinä ei pitkään nokka tuhissut ja oltiin pian jo tankkaamassa, että saataisiin matka kunnolla käyntiin.

Trippimittari muistettiin nollata vasta kun oltiin jo ajettu jotain tunnin verran, eli matkaa oli 103 kilometriä Mikkeliin.

Lahti-Mikkeli -väli. Note to self: Ennen kello kymmentä lauantaiaamuna on ihan turha yrittää löytää avoinna olevaa kahvipaikkaa. Plaah. Ajateltiin sitten kestää Kuopioon asti, josta oltaisiin etsitty lounasta, mutta sitten bongattiin joku ihmeen tolppa tien vieressä, jossa oli viitta ja aukioloajat Kotileipomo Siiskoseen. Käytiin sitten siellä vähän tuhdimmalla välipalalla. Paikka muuten sijaitsi Kauraleiväntiellä, mikä oli meistä hyvin hauskaa. 

Sitten matka etenikin hiljaisesti, kunnes Kuopio-Iisalmi välillä (jossain Siilinjärven paikkeilla) vilkaisen ulos ikkunasta ja näen tienviereisellä kalliolla kultaisen poron... Tilataide WTH?

Kahden maissa saavuttiin Kajaaniin. Käytiin syömässä päivän pääateria ah niin glamoröösilla ABC:llä. Ja melkein lähdettiin takaisin Iisalmelle päin. Miksi kaikki nuo liittymät on niin sokkeloisia?!

Klo 15.34 Ensimmäinen porohavainto vähän ennen Suomussalmea.

Viiden maissa päästiin sitten ensimmäiselle etapille: Hiljainen Kansa. Se tunne kun käveli siellä suolla noiden turvepäiden seassa oli huimaa. Ja se hiljaisuus, vaikka oltiinkin ihan tien vieressä; siinä oli sitä jotain.

Juotiin siinä sitten kahvit (ja teet), ja kaivettiin se meidän evääksi ostettu karkkipurkki autossa esiin. 

Matka jatkui hilpeissä merkeissä ja yhtäkkiä - lyhyen hiljaisuuden jälkeen - ratin takaa kuuluu: "Kato, talo." Hämmennyin.

Ai miten niin oltiin keskellä ei-mitään?

Illalla, kahdeksan maissa päästiin vihdoinkin Kuusamoon asti, eikä sitten meinattu löytää sitä saamarin Tropiikkia. Mutta saatiin kuitenkin telttapaikka ja jopa teltta pystyyn. Oltiin molemmat tässä vaiheessa ihan naatteja, joten unessa oltiin jo jossain yhdeksän maissa, ulkona kuuluvasta älämölöstä huolimatta.

21.7. Sunnuntai

Kuusamon leiri purettu, yö nukuttiin tosi hyvin - kaikesta huolimatta - ja leiripaikan suihku herätti aamulla hyvin. Aamiaiseksi pussikeittoa ja omena: Nam nam.

Herättiin sen verran aikaisin, että jo 10.25 ajettiin virallisesti Lapiin. Ja heti alkoi tihutella; lupaa hyvää päivää.

10.45 ylitettiin sitten se tavoiteltu Napapiirin raja. Ja totta kai oli pakko pysähtyä ja napata siitä kuva.


11.15 Kemijärvi. Nälkä! Etsimään ruokaa.
Kahvit ja second breakfast ABC:llä (taas). Mitä? Ne on helppo löytää, ja niiltä saa suht halpaa bensaa. -.-

Kello 13.10, kohta Sodankylässä. Kyllä nämä lapin pitkät suorat on hauskoja, vähän voisi kyllä olla tasaisempaa... Huvitellaan katsomalla, milloin tulee pisin suora.

13.26 Sodankylä.

18.30 lähdettiin Kiilopäältä takaisin etelään päin. Kiivettiin kuin kiivettiinkin ihan huipulle asti, vaikka allekirjoittaneella meinasi tulla stoppi vähän puolenvälin jälkeen. Nähtiin myös yksi pöljä poro, joka yksikseen vaelteli ylöspäin siellä meidän seurana.

Kokemus oli kyllä sellainen, ettei hevin unohdu. Näkymät oli päätähuimaavat, enkä voinut lopettaa hymyilyä. 

Huipulla oli tuommoinen iso kivikasa, ja monta pienempää. Mekin lisäsimme oman sinne.

Tämän tahtoo tehdä uudestaan joskus, vaikka alastullessa alkoi jo pohkeet huutaa.

Ajomatkaa tälle päivälle kuitenkin vielä on, kun koetetaan päästä Pyhä-Luoston lähelle, ettei huomenna tarvitse ajaa sinne asti.

No joo, se yöpaikan löytäminen olikin sitten vähän hankalampi juttu, kun oltiin katsottu paikkoja väärän Pyhäjärven läheltä. Huhhuh. Onneksi oli S:n tabu mukana, niin voitiin nopeasti etsiä muita mahdollisuuksia.

Satuttiin sitten ajamaan Luostotunturi hotellin ohi, ja aateltiin pysähtyä siinä tutkimaan karttaa, mutta kello oli jo miljoona (lue: yhdeksän), ja me niin poikki, että päätettiin mennä kysymään huonetta ja hintaa. Saatiin sitten upea huoneisto, keittokomero, sauna ja kaikki, vaan 60 e/pää. Lämmitettiin siinä sitten sauna, ja mentiin nukkumaan. Ah taivas!





22.7. Maanantai

Heinäkuu on kesäkuukausi. Just joo.

Herätys kello seitsemän, kun haluttiin tehdä aamuhommat rauhassa. Pakattiin auto ja mentiin hotelliin aamiaiselle. Ei mikään hirmu hyvä ateria, mutta parempi kuin joku pussikeitto. ;)

Ajettiin noin suunnilleen viidessä minuutissa sinne ametistikaivoksen parkkikselle. Siitä oli vielä kahden ja puolen kilometrin matka. Oli jäätävän kylmä ja tihutteli koko ajan. Ja ne portaat! >< Mäen jälkeen oli nimittäin tuo kahvila, siitä ostettiin ametiskikaivoskierrokselle liput, ja sitten kiivettiin loppumatka portaita itse kaivokselle.

Opas taisi olla itsekin töissä siinä kaivoksessa, kun oikeasti tuntui aihekin kiinnostavan. Tai sitten se johtui siitä kun oltiin päivän ensimmäinen ryhmä. Siinä oli aluksi semmoinen esittely, että minkälaisia kiviä - tai siis kvartseja - kaivoksesta löytyy ja miten ne muodostuu. En aiemmin tiennytkään, että savukvartsi saa värinsä radioaktiivisesta säteilystä. Aina oppii uutta.

Esittelyn jälkeen lähdettiinkin sitten kaivamaan esiin omat ametistit. Tai siis, kaivamaan ja kaivamaan. Itse löysin omani vain katsomalla jalkoihini. Tongin siellä sitten muuten vaan, löysin siskollekin yhden.

Sitten kavuttiin alas kaivokselta ja juotiin kahvit, ja ne munkit (aamulla paistettuja) oli ihan älyttömän hyviä!

Ennen kotimatkan aloittamista pysähdyttiin vielä hotellia vastapäätä olleessa myymälässä. Matkamuistot hankittiin sieltä.


Kello oli tässä vaiheessa jotain yhden lähellä, ja me oltiin jo siinä pisteessä, että tahdottiin vaan nopeasti kotiin. Päätettiin sitten, että ajetaan tästä Lahteen, ja kotiin nukkumaan. Posotettiin siitä sitten Rovaniemen ohi, vähän Kemin eteläpuolelle, jossa syötiin lounas. Taisi olla Hesburger tällä kertaa... Kello oli puoli viisi.

Tämän jälkeen ajettiin vaskikelloille - kamera jäi autoon - Pyhäsalmelle. Syötiin ABC:llä - taas - ja putsattiin autosta valot ja tuulilasi. Tässä tohinassa irtosi toinen tuulilasinpyyhkijä, mutta onneksi paikalle saapui pelastava ritari, joka fiksasi sen. Matka Lahteen yötä myöten jatkuu.

22.40 Teleporttaavia autoja Kalaniemen kohdilla... Juttu alkaa mennä levottomaksi, paikannimet tuottavat suurta hupia, mutta ei sentään vielä nukuta.

Matkan pisin suora oli 5,1 kilometriä, ja sijaitsi 60 km Jyväskylästä pohjoiseen.

23.30 Ensimmäinen Lahti-kyltti bongattu! Kohta kotona.

Tai no, meni siihen vielä pari tuntia, mutta kotiin päästiin yhtenä kappaleena. Paleli ja väsytti, mutta kotona odotti lämmin suihku ja oma sänky.

Seuraavana päivänä nukuin myöhään, enkä tehnyt yhtään mitään. Paitsi tyhjensin rinkan ja lepäsin.

Oli melkoisen rankka reissu, mutta voisi tuon uudestaankin kuvitella tekevänsä... Mutta ei ehkä ihan tuolla tahdilla, varsinkin kun on vaan yksi kuski. Ensi kesänä olisi mukava päästä uudestaan kokeilemaan jotakin toista reittiä.