Sunday, 29 September 2013

Kesäreissu - Roadtrip to Saariselkä

Miksi ei ole muka ollut aikaa siirtää tätä tänne. -.- Olen aina keksinyt muuta, mutta ei enää!
(Seuraava teksti on suurimmaksi osaksi kopioitu käsinkirjoitetusta "matkapäiväkirjasta")


Matkan 'lopullinen' suunnittelu tehtiin 5.7. Kaksi viikkoa ennen reissua, jonka piti alunperin tapahtua 15. päivä alkaen, mutta matkaseuran työt siirsivätkin sitä viikolla.

Oma reissuni alkoi jo 19.7, kun pakkasin iskältä lainatun rinkan ja läksin Orimattilan kautta S:lle, josta seuraavana aamuna olisi lähtö. Kävin vielä kirjastosta lainaamassa muutaman kirjan matkanvarrella olevista nähtävyyksistä. 



Käytiin myös ostamassa eväät, ettei sitten ihan heti tarvitsisi kauppaa etsiä. Illalla mentiin suht ajoissa nukkumaan, jotta sitten aamulla jaksaisi herätä.


Matkamaskotti ja avoin tie odottaa!
20.7. Lauantai
Lähtö aamulla kello seitsemän, eikä unohtunut kuin S:n lenkkarit - ei tunturiin voi kiivetä sandaalit jalassa. Noin kaksi kilometriä Orimattilasta käännyttiin hakemaan, mutta siinä ei pitkään nokka tuhissut ja oltiin pian jo tankkaamassa, että saataisiin matka kunnolla käyntiin.

Trippimittari muistettiin nollata vasta kun oltiin jo ajettu jotain tunnin verran, eli matkaa oli 103 kilometriä Mikkeliin.

Lahti-Mikkeli -väli. Note to self: Ennen kello kymmentä lauantaiaamuna on ihan turha yrittää löytää avoinna olevaa kahvipaikkaa. Plaah. Ajateltiin sitten kestää Kuopioon asti, josta oltaisiin etsitty lounasta, mutta sitten bongattiin joku ihmeen tolppa tien vieressä, jossa oli viitta ja aukioloajat Kotileipomo Siiskoseen. Käytiin sitten siellä vähän tuhdimmalla välipalalla. Paikka muuten sijaitsi Kauraleiväntiellä, mikä oli meistä hyvin hauskaa. 

Sitten matka etenikin hiljaisesti, kunnes Kuopio-Iisalmi välillä (jossain Siilinjärven paikkeilla) vilkaisen ulos ikkunasta ja näen tienviereisellä kalliolla kultaisen poron... Tilataide WTH?

Kahden maissa saavuttiin Kajaaniin. Käytiin syömässä päivän pääateria ah niin glamoröösilla ABC:llä. Ja melkein lähdettiin takaisin Iisalmelle päin. Miksi kaikki nuo liittymät on niin sokkeloisia?!

Klo 15.34 Ensimmäinen porohavainto vähän ennen Suomussalmea.


Viiden maissa päästiin sitten ensimmäiselle etapille: Hiljainen Kansa. Se tunne kun käveli siellä suolla noiden turvepäiden seassa oli huimaa. Ja se hiljaisuus, vaikka oltiinkin ihan tien vieressä; siinä oli sitä jotain.


Juotiin siinä sitten kahvit (ja teet), ja kaivettiin se meidän evääksi ostettu karkkipurkki autossa esiin. 

Matka jatkui hilpeissä merkeissä ja yhtäkkiä - lyhyen hiljaisuuden jälkeen - ratin takaa kuuluu: "Kato, talo." Hämmennyin.

Ai miten niin oltiin keskellä ei-mitään?

Illalla, kahdeksan maissa päästiin vihdoinkin Kuusamoon asti, eikä sitten meinattu löytää sitä saamarin Tropiikkia. Mutta saatiin kuitenkin telttapaikka ja jopa teltta pystyyn. Oltiin molemmat tässä vaiheessa ihan naatteja, joten unessa oltiin jo jossain yhdeksän maissa, ulkona kuuluvasta älämölöstä huolimatta.

21.7. Sunnuntai
Kuusamon leiri purettu, yö nukuttiin tosi hyvin - kaikesta huolimatta - ja leiripaikan suihku herätti aamulla hyvin. Aamiaiseksi pussikeittoa ja omena: Nam nam.

Herättiin sen verran aikaisin, että jo 10.25 ajettiin virallisesti Lapiin. Ja heti alkoi tihutella; lupaa hyvää päivää.

10.45 ylitettiin sitten se tavoiteltu Napapiirin raja. Ja totta kai oli pakko pysähtyä ja napata siitä kuva.


11.15 Kemijärvi. Nälkä! Etsimään ruokaa.
Kahvit ja second breakfast ABC:llä (taas). Mitä? Ne on helppo löytää, ja niiltä saa suht halpaa bensaa. -.-

Kello 13.10, kohta Sodankylässä. Kyllä nämä lapin pitkät suorat on hauskoja, vähän voisi kyllä olla tasaisempaa... Huvitellaan katsomalla, milloin tulee pisin suora.

13.26 Sodankylä.

18.30 lähdettiin Kiilopäältä takaisin etelään päin. Kiivettiin kuin kiivettiinkin ihan huipulle asti, vaikka allekirjoittaneella meinasi tulla stoppi vähän puolenvälin jälkeen. Nähtiin myös yksi pöljä poro, joka yksikseen vaelteli ylöspäin siellä meidän seurana.


Kokemus oli kyllä sellainen, ettei hevin unohdu. Näkymät oli päätähuimaavat, enkä voinut lopettaa hymyilyä. 

Huipulla oli tuommoinen iso kivikasa, ja monta pienempää. Mekin lisäsimme oman sinne.

Tämän tahtoo tehdä uudestaan joskus, vaikka alastullessa alkoi jo pohkeet huutaa.

Ajomatkaa tälle päivälle kuitenkin vielä on, kun koetetaan päästä Pyhä-Luoston lähelle, ettei huomenna tarvitse ajaa sinne asti.

No joo, se yöpaikan löytäminen olikin sitten vähän hankalampi juttu, kun oltiin katsottu paikkoja väärän Pyhäjärven läheltä. Huhhuh. Onneksi oli S:n tabu mukana, niin voitiin nopeasti etsiä muita mahdollisuuksia.

Satuttiin sitten ajamaan Luostotunturi hotellin ohi, ja aateltiin pysähtyä siinä tutkimaan karttaa, mutta kello oli jo miljoona (lue: yhdeksän), ja me niin poikki, että päätettiin mennä kysymään huonetta ja hintaa. Saatiin sitten upea huoneisto, keittokomero, sauna ja kaikki, vaan 60 e/pää. Lämmitettiin siinä sitten sauna, ja mentiin nukkumaan. Ah taivas!





22.7. Maanantai
Heinäkuu on kesäkuukausi. Just joo.
Herätys kello seitsemän, kun haluttiin tehdä aamuhommat rauhassa. Pakattiin auto ja mentiin hotelliin aamiaiselle. Ei mikään hirmu hyvä ateria, mutta parempi kuin joku pussikeitto. ;)

Ajettiin noin suunnilleen viidessä minuutissa sinne ametistikaivoksen parkkikselle. Siitä oli vielä kahden ja puolen kilometrin matka. Oli jäätävän kylmä ja tihutteli koko ajan. Ja ne portaat! >< Mäen jälkeen oli nimittäin tuo kahvila, siitä ostettiin ametiskikaivoskierrokselle liput, ja sitten kiivettiin loppumatka portaita itse kaivokselle.

Opas taisi olla itsekin töissä siinä kaivoksessa, kun oikeasti tuntui aihekin kiinnostavan. Tai sitten se johtui siitä kun oltiin päivän ensimmäinen ryhmä. Siinä oli aluksi semmoinen esittely, että minkälaisia kiviä - tai siis kvartseja - kaivoksesta löytyy ja miten ne muodostuu. En aiemmin tiennytkään, että savukvartsi saa värinsä radioaktiivisesta säteilystä. Aina oppii uutta.


Esittelyn jälkeen lähdettiinkin sitten kaivamaan esiin omat ametistit. Tai siis, kaivamaan ja kaivamaan. Itse löysin omani vain katsomalla jalkoihini. Tongin siellä sitten muuten vaan, löysin siskollekin yhden.

Sitten kavuttiin alas kaivokselta ja juotiin kahvit, ja ne munkit (aamulla paistettuja) oli ihan älyttömän hyviä!

Ennen kotimatkan aloittamista pysähdyttiin vielä hotellia vastapäätä olleessa myymälässä. Matkamuistot hankittiin sieltä.


Kello oli tässä vaiheessa jotain yhden lähellä, ja me oltiin jo siinä pisteessä, että tahdottiin vaan nopeasti kotiin. Päätettiin sitten, että ajetaan tästä Lahteen, ja kotiin nukkumaan. Posotettiin siitä sitten Rovaniemen ohi, vähän Kemin eteläpuolelle, jossa syötiin lounas. Taisi olla Hesburger tällä kertaa... Kello oli puoli viisi.

Tämän jälkeen ajettiin vaskikelloille - kamera jäi autoon - Pyhäsalmelle. Syötiin ABC:llä - taas - ja putsattiin autosta valot ja tuulilasi. Tässä tohinassa irtosi toinen tuulilasinpyyhkijä, mutta onneksi paikalle saapui pelastava ritari, joka fiksasi sen. Matka Lahteen yötä myöten jatkuu.

22.40 Teleporttaavia autoja Kalaniemen kohdilla... Juttu alkaa mennä levottomaksi, paikannimet tuottavat suurta hupia, mutta ei sentään vielä nukuta.

Matkan pisin suora oli 5,1 kilometriä, ja sijaitsi 60 km Jyväskylästä pohjoiseen.

23.30 Ensimmäinen Lahti-kyltti bongattu! Kohta kotona.

Tai no, meni siihen vielä pari tuntia, mutta kotiin päästiin yhtenä kappaleena. Paleli ja väsytti, mutta kotona odotti lämmin suihku ja oma sänky.

Seuraavana päivänä nukuin myöhään, enkä tehnyt yhtään mitään. Paitsi tyhjensin rinkan ja lepäsin.

Oli melkoisen rankka reissu, mutta voisi tuon uudestaankin kuvitella tekevänsä... Mutta ei ehkä ihan tuolla tahdilla, varsinkin kun on vaan yksi kuski. Ensi kesänä olisi mukava päästä uudestaan kokeilemaan jotakin toista reittiä.

Sunday, 21 October 2012

Fall update

I caught a cold and had to be absent from school because of it. Last week I felt like I'd been absent longer than a week. On the plus side, I got to stay home with my parents for a week. Loved it. Still a bit sniffly, though. I hope this won't go into my sinuses. -.-

It's getting to the point now that it's dark when I wake up in the morning at seven. It's harder to wake up like that, really. Last week it was dark, windy and rainy every day; Saturday was sunny, but cold. I wish there more days like that coming.

Fall is almost over and winter is slowly coming. I'm burning candles, drinking hot chocolate and watching Doctor Who to survive this dark bit, before the snow falls.

Nothing much been happening, been busy with Uni projects, still a lot to do for today, but I won't stress about it. I'll get things done, when I get them done.

Tuesday, 2 October 2012

Fall; creative angst

It's really tragic that I want to write/draw something something dramatic, but I feel like it'd be too much and too personal.... So I won't do it... -.-

It's full fall now, over here and cloudy and grey most of the time. The only colour comes from the changing leaves. I even changed my music to Blackmore's Night and other such things, my fall collection, you might call it. For some reason autumn always makes me feel like I want to create fantasy things. Draw, paint, even write! It keeps my mind busy.

This fall, I've really not have had the time to do this, as I've two courses that take most  of my free time. I've got to read classic novels, not too bad, as I enjoy reading, but there are too many books! The other course is academic writing, and we have to write three 1,000-1,500 word essays this semester and three more during spring. I like writing too, academic or otherwise, but the first topic was boring as hell. I wish the next one is more interesting.

I get a lot of painting ideas all the time, but can't find the time to realise them. It's really getting to me... I think, I'll paint one or two things today... As I've one sketch done and just got another idea. -.-

I really wish there was a button where I could turn my imagination off, though. P:

Saturday, 8 September 2012

Sex stuff I've been wondering

So yeah, probably gonna get weird for some people, but I got to vent a little. Thanks to this article and the comments.

Let's start with my pet peeve; threesome. Never had one, hope I never will. It would just triple the mess.
But my point is this:
MFM - "not okay and gay," say the boys / "could be hot," say the girls (some girls are pretty enthusiastic about this one)
FMF - "hell yes," say the boys / "could be hot or not," say the girls
MFF - "hell yes," say the boys / "could be hot or not," say the girls (depending on orientation)

And those are apparently the only options. Oh, how boring we are.
Mostly I think threesomes are fantasy material, because who, really, wants to share their significant other that way? I know it wouldn't be a problem for me, but I'm weird that way (ask and I'll try to explain). Most people in the comments said that they wouldn't do it with a girl they wanted to be intimate with longer.

And what the hell is it with guys wanting to see two girls going at it?! ... And at the same time not understanding if some girls want to see two guys doing it. And all the boys in the comments (yes, I read them through) seemed to think all women were at least bi, or then would do anything to please their man. Annoying!

And then there's the problem of facials. Now don't get me started. >.<
I, personally, have no idea about the consistency of semen, but I know that I wouldn't want that stuff in my eyes or hair. I've heard that it stings like hell and you can't get it washed out of your hair, even when it's fresh.
And wouldn't it be a hassle to suddenly jump up from the lower section, wobble over and jab the other person to the face with your meat stick? I mean, really? Isn't sex messy and difficult enough without those kind of acrobatics?

So yeah, as you can see, I'm not really pro-sex at the moment. ^^'
I think it's because it's almost three o'clock in the morning, I'm annoyed, and just bored of sex pouring out of every tube. :P

Off to bed now. Good night. =.= Gonna write about something more sensible later...

Friday, 13 July 2012

Summer festivals, TV and money issues

It's Ilosaari Rock festival this weekend here in Joensuu. I don't even live in the centre of town, but I think my downstairs neighbour is having a party with her balcony door open. -.- Noisy! But it's Friday, so I'm not complaining.


I'll go tell them if they plan on continuing till one or two AM, though.


I hope the music's not coming from the festival, because if it is, it'll go on constantly, the whole weekend. And that won't do. I'd need earplugs.


-


I've recently really gotten into Doctor Who and by proxy into Torchwood. Because Jack Harkness. <3


I first thought he was a bit plasticky, but the man really grows on you. It's wonderful to see a character that can love anyone and anything, despite gender, race or species. I love the way he can make people feel needed and I actually think he loves every one of them. One of my friends called Jack omnisexual, or pansexual.


Pansexuality is love (sexual/romantic/emotional attraction) toward people of all gender identities and biological sexes. In Oxford English Dictionary pansexuality is defined as  "not limited or inhibited in sexual choice with regards to gender or activity."


I know this because I define myself as such, too. ;P




And then to Doctor Who. ^^'


Sometimes I wonder how the Doctor can like us humans... Come to think all the horrible things people do and have done in the series... Most of the stuff's really horrid, but still he likes us. There might be one or two people that are enormously brave and good, but then there's always ten stupid people making bad decisions... 


And as an end note. I absolutely love the way all kinds of love is treated as normal in both Doctor who and Torchwood. You can love a person of the opposite sex, and that's normal. You can love a person of the same sex, and that's normal, too. You can even love a creature of a different species, and even that is normal. Oh, how I wish that would sometimes become the reality!


-


I've been stressing about money a lot this summer... Because my work barely pays my rent... -.- Yes, my apartment is way too expensive, but it was all I could have when I had to move here. Anyway, a week ago I sent a request to get money from the Social Welfare and today they called me.


I had forgotten a few things from the application, but luckily I had just finished cleaning one place and had my lunch break coming. So, off to the bank I go... and then to the Social Insurance Institution and finally to take the papers into the social welfare office... *PUF* There went my lunch break. -.-
But I did get the money, so I'm not complaining, although I almost fainted in the last place I was cleaning. ^^'


So, I'll get the money on Monday, and won't have to stress for a bit, now. Besides my folks are coming over next week and I can't wait. <3


Okay, been up since half past five this morning, I think I ought to go to bed already. =.= But I want to draw!

Sunday, 1 April 2012

About school, crafts and summer jobs

I've felt a bit off after grandfather's funeral two weeks ago. Like something's not right, I'm floating, I feel like I'm forgetting something all the time.
...
And then I feel worried about these headaches I've got. I'm keeping a so called headache diary, but how often is too often when it comes to headaches? It's really annoying, more than anything else.

The stress state I feel like I'm in makes me want to eat all the time, and it's extremely annoying, because I've lost two kilos since January, and I don't want to gain them back. But all I need is a bit of will-power and a treat now and then.

School's going well, there's nothing really to worry about there, but I'm still stressing about some of the exams that are already looming, and that gets me cranky sometimes, because there's nothing too much to worry about. I've already got enough study points not to lose my student allowance. And I'm pretty sure I'll pass most of the exams easy, or if not easy, then without too much stressing. I'm just annoyed with the Grammar 1 course, because I can't get the terms inside my head.

Enough whining, this was supposed to be a light entry. :P

I've been making cowls, and I just love it. I've made one for mum and another for myself. They're so quick and easy to make, you can play around with yarn or doing cables. Then I've got this lace shawl, I've been making for ages and feel too lazy finishing it - and I've only got three more lines in the model to make! But next I think, I'll finish my little vest, because it is older, and easier. ;)

I'd already almost settled with the idea that I'd not be getting even invitations to any summer job interviews, and I've been more active than ever about trying to get them, but I've got an interview tomorrow, so I'm feeling carefully optimistic. This is the first summer I'd have to seriously get money from somewhere, because I'm worried about my rent and food. I would prefer to earn my own keep, but if that doesn't happen, I can go to the social services... But I don't like that idea.

Anyways, now I'll go over to my book blog and write a bit about The Bluest Eye.

Friday, 24 February 2012

White hair
Though frosts come down
night after night,
what does it matter?
they melt in the morning sun.
Though the snow falls
each passing year,
what does it matter?
with spring days it thaws.
Yet once let them settle
on a man's head,
fall and pile up,
go on piling up—
then the new year
may come and go,
but never you'll see them fade away
~Ryokan

My grandfather - mother's father - died last Sunday. He was perhaps the closest to me from the four grandparents, and also the last one to go.
He lost consciousness between Wednesday and Thursday - it was a massive brain hemorrhage, and finally succumbed a week later on Sunday. It was no surprise that he went, he'd been suffering from aneurysm for years, but I still feel it. Now probably more than when grandmother died, because now I'm alone, far from my family.

I take comfort in that in the last night of consciousness, he danced with his nurses at the hospital, had fun. I remember him as the funny old man, who always had time for me and played with me when I was younger, though we lived miles and miles apart. In my sadness I remind myself that he is where he is supposed to be and that he lived a good life.

As always death reminds me of the importance of life and not taking anything for granted. Try to hold on to the important people, tell them you love them and never take them for granted. Good night.